GETTING OVER MY EX

Hei, en ole taas vuosiin kirjoitellut ja on tapahtunut niin paljon kaikkea, että huh huh. Eniten juuri nyt perseestä on se, että vuonna 2015 toukokuussa erosin yhden jätkän kanssa. Uskoin hänen oleva tuleva lasteni isä ja oikeasti naiivisti pidin tätä elämäni rakkautena. :D No, mutta tietenkin meidän suhteessa oli paljon negatiivisia asioita, jotka eivät toimineet - ja nyt aion listata niitä tähän.

Listan tarkoitus on muistuttaa minua vielä monen vuoden jälkeen, miksi emme sopineet yhteen.

Ehkä suurin ongelma oli tuen puute. Yritin tukea häntä harrastuksessaan. Itsellä aina ollut laulaminen yksi selviytymiskeinoista. Hän voi olla oikeassa, että laulan karseasti ja sanoi sen suoraan, niin ainakin on saanut mun päähäni uskoteltua. Paras vertaus ikinä oli, että "Uskotko, että mä olen ihan paska salibandyssä ja siksi jätän pelaamisen niille, jotka osaa"  No joo, mutta joo.... :D Ehkä en voi urputtaa, enkä voi itse sanoa, että oon ihan Suomen huipputasoa, mutta varmasti vielä löydän jätkän, joka antaa mun laulaa, jos niin tykkään tehdä.

Muutenkin mun eksä olis halunnut, että aikuisena olisin niitä äitejä, jotka on vain kotona. Kerran sanoinkin, että "sulla voi olla mahdollisuus nousta huipulle ja julkisuuteen, mutta mun pitäis pysyä piilossa?" Mulla on paljon annettavaa tälle maailmalle ja viimeinen, jonka pitäisi olla esteenä on poikaystävä. Tohon varmaan liittyy se jatkuva ulkonäön soimaaminen jnejne. Se ehkä tykkäs kuitenkin musta sillon kun oksensin kaiken ulos, jos ylipäätään söin mitään.

Välillä, jos se suuttui mulle ja oltiin esim ulkona kävelemässä. Se teki ihan ihmeellisiä tönäisyjä. Vähän niinkun töni mua autotielle jne. Suutuin aina ihan piruna ja sille se oli leikkiä.

Myös pelkäsin, että siitä voi tulla vielä vanhempana väkivaltainen mua kohtaan. Kaikki noi tönäisyt ja kai se pari kertaa läppäskin. Mitään jälkeä ei tietenkään jäänyt, että ei niin kovaa, mutta jos sitä olisi jatkunut vielä kauemmin, niin kuka tietää mihin se olisi kehittynyt.

Hän määräsi kenen kaveri voisin olla ja kenen en. Huoritteli joitain ystäviäni jnejne. Ironista kyllä, nykyään hän on sen tytön "kaveri", johon mun piti katkaista kaikki välit. Hän siis pisti valitsemaan itsensä ja lapsuuden kaverini välillä. Tämä tyttö todellakin antoi paljon paskaa niskaan, joten periaatteessa eksäni teki mulle palveluksen, mutta muuten ihmeellistä touhua.. varsinkin kun aina ollut se periaate, ettei kukaan voi määrätä ketkä ovat ystäviäni ja ketkä eivät. Käytti kyllä niin rumaa kieltä, että en oikeesti ymmärrä, miten nyt voivat olla samassa kaveripiirissä. :D Hauska kohtalo, if u ask me.

Varmaan meidän suurin riita, johtui siitä, että otin vastaan drinkin joltain random jätkiltä. En tehnyt mitään heidän kanssaan eikä mitään tapahtunut, otin vain juoman vastaan ja join. :D

Kyllä huomaa, miten aika kultaa muistot, sillä on erittäin vaikea muistaa lisää näitä negatiivisia puolia. Suhteen loppupuolella hän alkoi kaveerata uuden tytön kanssa, eikä oikein käsitellyt mustasukkaisuuttani oikein. Tuntui että ihan tahallaan ärsytti, koska jos suutuin, hän vaan otti kännykän esille ja alkoi tekstata sen tytön kanssa. Mistä olisin voinut tietää tekikö hän jotain sen tytön kanssa vai ei, jollei jätkää edes kiinnostanut yrittää vakuuttaa. Mua on kuitenkin petetty suhteissa ennen häntä, niin olisi ehkä voinut jakaa vähän ymmärrystä.

No sitten eron jälkeen lähdin pois vuodeksi. Sillä aikaa keskustelimme paljon skypen kautta ja ties mitä tehtiin. Vasta kun kävin pikavisiitillä Suomessa, sain kuulla, että hän oli parisuhteessa. Mulle haukkui tyttöä ja vähätteli suhdettaan. En varsinaisesti ymmärtänyt, miksi sitten seurusteli jos kaikki oli niin paskaa kuin väitti. Me nähtiin silloin ja tuntui, kun ei oltaisi oltu erossa ollenkaan. Ihastuin heti, en muistanut mitään ongelmia suhteessamme - en mitään. Kaikki tulevaisuuden odotukset palasivat taas.
Lähdin takaisin jatkamaan välivuottani. Hän jatkoi ko. tytön kanssa. Sanoi mulle, että on parempi, että hän panee vain yhden kanssa eikä monen muijan. En varsinaisesti ostanut selitystä. Sitten kun palasin, hän jätti tyttöystävänsä ja uskotteli, että oli jo pitkään halunnut tehdä sen. Halusin olla varma, ettei hän tehnyt sitä mmun takiani ja hän väitti, etten minä vaikuttanut hänen päätökseensä. Sitten hän kävi taas luonani ja oltiin jokseenkin niinkuin ennen. Ainoa vaan, että hän yhtenä aamuna hermostui täysin, kun eksä vietti aikaa hänen kaverinsa kanssa. Silloin hämmennyin ja ehkä panikoin ja myös ahdisti ajatus, että jos hän ehkä jollain tasolla rakastaa eksäänsä. Sitä vahvisti vielä se, kun eksä toi hälle tavaroitaan ja ilmeisesti aneli takaisin ja olisi tunnustanut rakastavansa sitä jätkää. Niin kuin tä jätkä selitti mulle tilannetta, luulen, että ne sanat vaikuttivat enemmän kuin piti.
No sitten olin jo viemässä eksääni hänen luokseen, pysähdyimme matkan varrella ja itkin ja kerroin, etten tuntenut enää samoin kuin kauan sitten. Meni vain pari päivää ja boom, ne olivat takaisin yhdessä. :D

Sen jälkeen mulla oli vaikeaa, koska oli pakko päästä yli. Sen jälkeen ollutkin ties ja mitä ties ja kenen kanssa, mutta kukaan ei ole päässyt tunnetasolle asti. Tapasin myös yhden herran, jolta sain elämäni parasta seksiä so far, mutta ei hänen kanssaan ole muunlaista tulevaisuutta. Seksillä ei siis ainakaan pääse yli.

Aijuu, ja miksi tunnustan nyt tunteitani, koska eilen päätin etsiä yhtä jätkää, joka joskus kaupungin kirjastossa oli lisännyt kaveriksi ja juteltiin fb chatissä. Löysin vahingossa fb-keskustelun eksäni äidin kanssa. Menin katsomaan hänen profiiliaan ja törmäsin kuvaan eksästäni ja se toi tunteet pintaan. Sitten jatkoin tämän random-pojan etsimistä ja tulikin vastaan ryhmächat, joka näytti eksäni kuuluvan siihen. En uskonut, että se on mahdollista, jos kerran on puolin/toisin estettynä, mutta kyllä vaan. Laitoin viestiä, että poistaka ryhmä ja sitten hän yöllä vastasi, että "täytyy mennä" ja poisti itsensä. :D Hitto, olisi vaan pitänyt poistaa itseni, ennen sitä.

Jos koskaan enää törmään siihen, niin odotan sitä hetkeä, että voin kävellä ohi ja näyttää keskaria. ;D Koska päällimmäiset tunteet ovat, että FUCK OFF :D oikeesti, niin paljon paskaa yhdestä jätkästä. Silloin saisin mielenrauhan.

Parasta tässä on, että hänen tyttöystävänsä pitää mua jotenkin uhkana ja viimevuonna klubilla tuli naama punaisena huutamaan, miten mä kuolen jos vielä ajattelenkin mun eksää. Se oli sellainen sirkusnäytelmä se yö, että en edes kehtaa kertoa, mitä kaikkea tapahtui. :D

Ja jos koskaan eksytte lukemaan tätä, niin tämä ei ole teille tarkoitettu teksti. Tämä on vain teksti mulle, jotta muistan, että en tosiaan halua olla osana teidän kummankaan elämää, että todellakin saatte elää ilman häirintääni. Ihan elämänne loppuun asti.

I'm just shit

VITTU. Mun elämä on kasassa, mutta se kasa on vaan niin hukassa. Oikeesti no sain tos edellisyön taas sellase kiva superhyperkohtauksen. En tie kuin kaua kesti, olin kaikelisäks mun jätkän luon yötä, mut riideltii ja mua alko ahdistaa, ku mä en tie onks meil oikeesti tulevaisuus ku hetkittäi mä oon maailma onnellisin ja  toisaalta kaikist onnettomin.Voi taivas.. Mä aloin nyt "himokuntoilee" ja yritän vähän järkevämmin katsoo mitä syön ja lasken kalorei. Mä en enää osaa kontrolloida itteeni sillee ku joskus jätin vaan syömät, se ei toimi enää. mun pää on vallotettu ajatuksel et laihdun jos syön terveellisest.. Mut se o nii vitun vaikeet ja painos ei näy eroo... painan 62kg mas o menos.. mä aattelin mennä ehkä kuitenkin nyt jollekki stanan psykologil jos pääsen, ku masennuksen oireet yrittää vetää mua hautaa. Nyt mä en saa aikaseks enää asioi kuten jokapväinen meikki tai jo pelkästään suihkuun menemine vaatii nii vitusti, lähinnä likase letin. Senpä vuoks mu pitäski mennä ny suihkuu.. öitä minä..


ps. mä oon paska ja oon paskana.. ja pitäs toi raskaustestiki tehä :S

Anorexia, cant u just disappear

Sain tänää kuulla et mun lähipiiriin kuuluva tyttö 16v joutu sairaalaan anoreksian takii, tai no joutu jo 3 viikkoo sit ja on edellee. painoo 37kg..

Mä en ymmärrä, sillonhttps://www.google.com/settings/personalinfo tosi hyvät ja välittävät vanhemmat joil se on kaikki kaikes. Sillon aika unelma elämä mut silti sit on tätä jotain. Mä oon kokenu jotain en nyt noin paljoo oo pudottanu vaiks mieli tekikin. Mut tekis niiiiiin paljon mieli mennä vaan keskustelee tän tytön kans ja jakaa mun omat kokemukset sillee, et kerron mist johtunu yms. jja koitaa sitä kertoo omansa. tai edes saada sen huomaamaan et mä pääsin yli ni senkin kuuluu päästä. ja pääsee, kunhan se ite päättää.. en mäkään oo täysin yli. mä vielki jos oon syöny liikaa ni tekis mieli käydä oksentamas ne pois, varsinkin jos on poikaystävän kaa riitaa ni se tuo mull sellasen fiiliksen et pakko oksentaa paha olo pois itestäni. se ei sais olla pakokeino, mut se silti tulee ain mun mielee, yleens siin on onneks sit se poikaystävä lähettyvil etten voi tehä niin.

Anyways, siks tuntuu vaan niin pahalt, ku suutun ni mullei oo välii vaik olisin sen läheisen puolest siel, ja olisinki, mut se satuttaa aina jonkun läheisii. AINA.

Oli tos sit sellane itku hyperventilointi parku - kohtaus äske jonkun 10min ajan. ja tuntu silt et helpottais jos vois äitil itkee, mut ei, no sit päätin et pakko. mut tietty oli pakko näyttää et itken silleen et toisen o mahollist ettei se huomaa, mut mun pikkuveli onneks did ja kuiskas äitil, jollo mä jo melkee juoksin ylös takas, ja no sit äiti oli et eks anna ilta halii.. silloli helppo selittää et suren tätä tuttavaa, mut satuttaa silti etten voi snoo et mullon samankaltasii kokemuksii tai ainaki tuntemuksii ja siks haluisin olla avuks ymsyms. mut en pysty vielkää ajattelemaa kovin selvästi, enkä varsinkaa korjata virheitä niiin, hyvää yötä. Katotaan saanko riidat poikaystävän kaa korjattuu, voisin ehkä selittää senkin tänne blogiin josain vaiheesssa.

Vlogaus

Mä tänää kelasin taas vaihteeks kui siistii ois vlogata..Niinku tehä kaike laisii ajattelu videoi, ei angstisii.. tai näin avoimii.. OIH.. kunpa olis aikaa sellasel..

Huomen 2. ajotunti.. uuuh :D Ajatuss ei kulje oikeen..

pitäis tunnis kirjottaa tekstitaidon vastaus ja täl viikol 2 ruotsin esseet.. JA SILTI mä oon tääl kirjottaas blogii.. löysin muuten mun vanhat blogitekstit.. vois ehkä laittaa ne tyylii tehä sellase välisivun niil ja näyttää jos joku haluu lukee mukamas, ainaki ite löydän. Öitä kaikil ! :3

Mitä ihmet muute... mu poikaystävä laitto mul  viestii et : Luulen et oon rakastunu suhu :3. Haluuks seurustell?

Kai se pilaili sit :D ku se livenäki heittelee välil sellast läppää julkisil paikoil et iha ku vast ois tavannu XD Mut joo kai nä o tällasii parisuhteen sisäsii..

Uudellee ajatteluu..

Moro, mä tosa löysin mun koneel tallennettuna mun täst blogist joskus poistaman tekstin " Fat, ugly and annoying ". Tulin sit lukeneeks sen.. ja aattelin postaa sen takasin tänne, vaiks se nyt onkin vanhaa tekstiä:

Mikä on kun ihmiset haukkuu itseää tai mistä se kaikki masentava ajatus tulee??
Miksi ketään haukkuu toista?
Miksi ketään vittuilee toisen ulkonäöst?
Miksi mäkin annan sen vaikuttaa paljon mun omaan minä-kuvaan.

Mä voisin keksiä itsestäni ihan loputtomiin negatiivisia asioita. En oo mielestäni kaunis/kuvauksellinen. Olen llauta, mut sen sijaa tollane ihme pömppö-vatsa. Olen ihan paska ystävyys suhteissa, en ymmärrä, että vaikka kaikkeni yritän niin yleensä vain poikaystäväni ovat sietäneet minua, ja no muutama itseäni vanhempi fb-keskustelija, tai ainakin varmasti yksi jolle voin purkaa murheeni. Olen laiska, enkä osaa ottaa itseäni niskasta kiinni. Voisin ihan hyvin lopettaa syömisen, mutten voi, sillä nälälle en voi mitään, vaikken kyllä normaalistikaan syö todellakaan paljoa. Välillä tuntuu että olis Anoreksia, muttei kyll tällasel pohjattomal kuilul, älkää siis ystäväni jotka luette ni luulko tai tulko sanoo että olis, olispa! Mulla on tyhmät kulmakarvat ja ihottuma ottaa niii satasel hermoon. Onneks ei oo misään naamarajaa pahemmin. Mullon rumat varpaat ja muutenkin lättä jalat. Mun kunto on heikentyny ihan JÄÄTÄVÄSTI ja sen huomaa no siit et se on heikko ja jenkkakahvoist mitkä on tullu. Mä aina rikon kaiken, jossen huomioi tarpeeks mitä käsittelen. Mä myös unohtelen kaikkia kaikkialle. Mä oon raivostuttava sosiaalisesti ja osaan kyllä ärsyttää, jopa tahtomatta. Puhun liikaa. Heitän huonoa läppää, ja aika usein toisaalta tuntuu ettei mua kuunnella toisaalta voi olla että mun jutut on niin turhaa settiä ettei tarviikaan. Mulla on kauhee lauluääni ja oon paska soittamaan huilua/pianoa. Musta ei voi ikinä tulla mitään koska en ole hyvä missään. Näyttelijänä en ole tarpeeksi hyvä kunnon rooleihin, ja roolihahmoni on aina ollu tylsiä. Mä valitsen aina jollaintavalla väärän poikaystävän tai jos on säätöä jonkun ihanan kanssa niin onnistun mokaamaan. Oon niin huono tyttöystävä et viime jätkäkin petti mua suhteen aikana. Muo ei kaivata kaikkialla, missä haluaisin että mua kaivataan. Mä en riitä muille enkä kyllä itsellekään. Mä inhoan itseeni niin paljon että olen kyllä ajatellut, että jos vain kuolisin pois tästä kaikesta, mutta äitini ihan eniten vain äitini vuoksi en kykene siihenkään, sillä äitini ei luultavasti tulisi kestämään, ja murtuisi aika totaalisesti. En ansaitse kaverei tai ystäviä koska oon niin ilkeä välillä, vaikka ystävänikin ovat mulle mun elämää, että viimeiseen asti puolustaisin heitä ja auttaisin minkä voin. En pysty vihaamaan edes poikaa joka laskee itsetuntoani jatkuvasti oppitunneilla haukkumalla minua/sanomisiani, ja kaikki lähtöisin musta, vaikken tie mistä mut sillon aina jotai haukuttavaa. En ole maailman siistein ihminen ja yllättävää että huoneeni on vielä noinkin siisti vaikka hiihtolomalla sain siivottua. Ja olen tosi säälittävä. Ja haluan laihtua ainakin 4 (mieluiten 5-6) kiloa nykyisestä niin painoindeksi näyttäis mulle mieluisaa nimimerkkii, oon aina ollu normaalia painoa alhaisempi ni pakko päästä takas siihen. Ja huomasin etten mahdu yksiin farkkushortseihin ! :( Mun vatsa vaan on niin iso! Pitäis alottaa taas se himokuntoilu, no ehkä kesäl menee paremmi.

Oon vaan niiin teini ja murtunut. Ja sorran itseäni jatkuvasti. Kyllä tuohon ylempään "listaan" saisin vielä vaikka millä mitalla keksittyä huonoja puolia itsestäni. Onko kellään näin huonoa kuvaa itsestään. Mulla ei ole hajuakaan miten mä ikinä muka itsetuntoa nostettu, mut jos kaikilla ihmisillä on niin silloin mulla ei ole varmaan mitään ongelmaa. Luin tänään näytelmän, joka kertoo syömishäiriöstä jne. Mä en ymmärrä miks voin vaan olla näin huono kaikes ymsyms. Mä en ees anoreksiaan kykenis, kunnen kykene mihinkään.

Päivän torstain siis positiivinen osuus on siinä, että sain kesätöitä. ja negatiivinen ett yks poika jaksaa taas suuttua mulle kuten aika useastikin. Ja kiva että mahdun yksiin farkkuihin jotka ostin kuudennella luokalla.

Ps. Anteeks tekstin paljous.

Joitain juttui pakko myöntää et en oo kasvanu tosta ajatusmaailmasta, mutt aika surullist oli silti lukee mennei aikoi.. toi on siis jo yläasteella kirjotettu varmaan 9. luokan keväällä tai jtn. Täst meen sit nukkumaan et öitä ! :3